Pieniä aurinkoja

Hidas sunnuntaiaamu(päivä), ikkunoista tunkeutuvat auringonsäteet, villasukat ja viereen pieneksi palloksi käpertynyt koira. Näistä on mun tää hetki tehty.

Ja yhä uudestaan pois pyyhityistä lauseista, joita oon tähän tekstikenttään yrittänyt muodostaa. Mulla on kyllä voimakas fiilis, että on pakko saada kirjoittaa, mutta sanojen muodostamisen kankeus ei komppaa ollenkaan tätä olotilaa.

image

Oon harmitellut viime aikoina vallinnutta inspiraation hiljaiseloa ja pientä syysväsymystä. Ja nimenomaan kirjoittamiseen liittyvä luova energia on tuntunut olleen vähän hukassa. Ja tästä niin helposti muovailee omassa päässään ongelman, kun ajattelee että pitäisi olla jotain muuta. Supliikimpi, aikaansaavampi, omaperäisempi. Mutta tää on asia, mistä saan aina silloin tällöin ravistella itseäni: on ihan okei, ettei kupli iloa ja pärjäävyyttä joka minuutti, tunti ja päivä.

image

On aika helpottavaa tajuta, ettei tarvitse olla kokoajan tosi inspiroitunut kaikesta – riittää että on vaan ja nauttii siitä täysillä, mihin just silloin oma kapasiteetti riittää. Totta kai näistä matalalentoisemman fiiliksen vaiheista turhautuu, kun väsymys houkuttelis koko ajan vetäytymään turvallisuutta huokuvaan mukavuusalueen kuplaan. Mut väsymyskin tulee yleensä ihan syystä kylään. Pitää vaan olla sille armollinen niin se taas astelee ulos ovesta.

image

Olisin halunnut kirjoittaa iloisia ja aurinkoisia lauseita, jotka olis sopinut sävy sävyyn näiden muutaman päivän takaisten auringonkukkia ja hymyä täynnä olevien hetkien kanssa. Mutta sitten havahduin tähän turhaan yrittämiseen, pyörittelin sille silmiä ja päätin ottaa kiinni rennosta sunnuntaiasenteesta.

image

Ja yhä useamman kerran oon viime aikoina saanut vahvistusta sille, kuinka paljon parempi olo tuleekaan, kun ottaa näkymättömän suodattimen pois ja on simppelisti vaan aito ja rehellinen sen sijaan, että seuraisi sitä epävarmuuden toivetta olla joku muu ja onnistuisi feikkaamaan hymyn huulille ja sanomaan muutaman kiiltokuvalauseen.

image

Ja itseasiassa nyt kun heitin sen yrittämisen suodattimen roskiin ja annoin rehellisten sanojen kuulua, ei kirjoittamisinspiraatio tunnukaan olevan niin kaukana kuin ajattelin. Ja tääkin on asia, jonka saan aina uudestaan todeta. Kun joku painaa mieltä, niin jo pelkästään sen aito kuunteleminen ja siitä rehellisesti kertominen lähes joka kerta poistaa mieltä painavan ongelman.

image

Ehkä tän sunnuntainen ajatus, jonka itselleni ja miksei myös muillekin haluan päästää ilmoille, on armollisuus. Välillä sitä juoksee elämää täynnä, hymy huulilla auringonkukkien seassa, ja välillä taas haluaa vaan olla rauhassa väsynyt ja katsella auringonpaistetta ikkunan takaa. Ja se on ihan okei.

image

Aurinkoista sunnuntaita!

signerica