Pääsykokeiden jälkeen

Oon tässä jo hetken yrittänyt muodostaa tekstikenttään lauseita, joihin tiivistäisin pääsykokeiden jälkeiset tunnelmat, mutta kenttä on ja pysyy tyhjänä.

Ja oikeastaan tätä paremmin en vois fiilistä kuvaillakaan. Olo on tyhjä.

Aluksi meinasin, että jättäisin mysteeriverhon roikkumaan enkä sen enempää täällä tulis omasta pettymyksentäyteisestä kokemuksesta puhumaan. Poissa silmistä, poissa mielestä. Nyt iski kuitenkin sellanen olo, ettei olis yhtään huono idea vähän tepastella omalla epämukavuusalueella ja haastaa itseäni kertomaan välillä myös siitä, kun kaikki ei meekään ihan suunnitelmien mukaan

Olin koko pänttäysajan varautunut pelkästään onnistumiseen, ja ihan hyvä niin. Mä uskon todellakin, että on paljon helpompaa onnistua, kun kylpee rohkeasti unelmissa ja mahdollisen onnistumisen tuomissa tunteissa. Vastaavasti epäonnistuminen on aika väistämätöntä jos keskittyy pelkäämään pahinta ja ahdistelemaan omia puutteitaan.

Selvää tietenkin on, että optimisti todellakin pettyy. Tekee kuitenkin ihan hyvää välillä kipata sangollinen kylmää vettä tämänkin pesunkestävän positiivarin niskaan. Pääsykokeet oli todellakin se sanko, ehkä vähän jääpaloja seassa. Kun hyvin se menee ja kyllä mä osaan -asenne joutui syväjäähän tän sangollisen seurauksesta, ei tietenkään ollut fiilis katossa. Kun on ottanut päämääräksi pelkästään yhden tietyn polun, ei siitä tulevaisuudenkuvasta irtautuminen tapahdu tietenkään pelkällä olankohautuksella. Nyt on kuitenkin saanut jo jonkin aikaa sulatella pettymystä, leuka alkaa nousemaan pikkuhiljaa takasin pystyyn ja huomaa edessä muitakin polkuja kuin just sen yhden ainoan, jota varten koko vuoden on valmistautunut.

Mutta nyt pitää vaan piinaavasti malttaa odottaa tuomiota, ja ei auta kuin vaihtaa rennompi kesävaihde päälle. Voi olla, ettei tulos saa hyppimään riemusta, mutta annetaan elämän yllättää.

Ihanaa viikkoa, ja niin paljon onnea kaikille valmistuville!

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Sulla on ihana asenne! ❤ oon ihan samaa mieltä tosta, että epäonnistumista ei kannata odottaa, vaikka sellainen tietysti onkin mahdollinen, koska mä uskon että positiivisuus ja usko omaan tekemiseen vie pidemmälle. Pettymyksiä tulee kaikille, mutta onneks ne ei määritä meitä, vaan se, että noustaanko takaisin ylös. Oot mahtava ❤

    • Voi että, ihanasti sanottu! Tuli mieleen yksi osuva quote, joka menee jotenkin näin: mikään määrä syyllisyyttä ei muuta menneisyyttä, eikä mikään määrä ahdistusta muuta tulevaisuutta. Niin menneisiin kuin mahdollisiin tuleviin epäonnistumisiin keskittyminen pahimmassa tapauksessa lamaannuttaa niin, että jättää unelmat kokonaan toteuttamatta, kun valitsee aina sen turvallisimman tien, jota on ennenkin kulkenut. Epäonnistua voi tekemällä ja tekemättömyydellä, ja suurin ero näissä on siinä, että yleensä tekemättömyys kaduttaa eniten. Kun pitääkn sen mielessä, ja vielä pisteenä iin päälle ottaa onnistumisen asenteen, on niin paljon matalampi kynnys uskaltaa yrittää pettymysten jälkeenkin uudelleen ja uudelleen.
      Kiitos sulle Miia, samat sanat!

  • Hei ihana että avasit sun kokemuksia! Jotenkin tosi lohduttavaa kuulla etten oo ainoa, jolla kävi aikalailla samoin pääsykokeiden suhteen. Mutta onneks aina on kuitenkin toivoa ja aina voi yrittää uudelleen :)