Miksi olen vegaani?

Tänään päätin raottaa vähän ovea ajatuksiini aiheesta, jolla on ollut suhteellisen suuri vaikutus jo parin vuoden ajan omassa elämässäni. Ei ollut kuitenkaan mikään itsestäänselvyys, että ylipäätänsä lähdin nyt nostamaan tätä kissaa pöydälle, nimittäin olen ihan tietoisesti pitänyt nämä vuodet mieluummin vahvat mielipiteeni oman pääni sisällä (osasyynä saattaa olla se perinteinen ”Mistä tietää, että joku on vegaani: se kertoo sulle” -yleistys). Vaikka aihe tuntuukin tärkeältä, en ole niinkään nähnyt hyödylliseksi lähteä tarjoamaan mielipiteitäni muille tai julistamaan muutenkaan omaa elämäntapaani ympäri sosiaalista mediaa. Siispä nyt otankin askeleen oman turvallisen kuplani ulkopuolelle ja avaan täällä blogissa oikeastaan ensimmäistä kertaa vähän paatoksellisempia ja kiistanalaisempia mielipiteitäni. Mutta siitä huolimatta en halua asetella mitään pehmusteita ajatusteni ympärille tai muutenkaan nöyristellä omien ajatusteni suhteen. Siksi näin alkuun haluan muistuttaa, että aiheen taustalla oleva tunnepitoisuus ja vahvat mielipiteet varmasti tuovat tekstiin kärjistävää otetta.

Näin uuden vuoden alkaessa starttaavan Oikeutta eläimille -yhdistyksen ja Vegaaniliiton toteuttaman Vegaanihaasteen innoittamana jaan siis hieman niitä ajatuksia, joita itselläni on oman vegaanisuuteni taustalla.

Oma valintani ryhtyä vegaaniksi oli kaukana siitä, että olisin pelkkää pumpulia täynnä silittelemässä jokaista söpöä eläintä. Päätin tehdä muutoksen, koska tulin tietoiseksi väkivallasta ja ristiriitaisuudesta, mitä lihatuotantoon liittyy. Mitä enemmän avasin silmiäni kyseisen bisneksen takana olevalle todellisuudelle, sitä vaikeampi oli enää nähdä kananpalaa, maitoa ja lihapullaa ruokana. Kyse on oikeudenmukaisuudesta ja siitä, millaisiin tekoihin olen omatuntoni kanssa valmis.

Lihatuotannon ympärille perustuva ruokavalio sortaa biljoonia eläimiä, tuhoaa ekosysteemeja, käyttää niitä ravintovaroja, joilla voisi ruokkia nälänhätää kärsiviä ihmisiä, pumppaa valtavia määriä kasvihuonekaasuja ilmakehään, tuhlaa käsittämättömiä määriä vettä ja maata, luo henkisesti ja fyysisesti vaarallisia työpaikkoja ihmisille, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa, luo huonot elinolot alhaisen sosioekonomian ihmisille, joiden on pakko asua lähellä tuotantotiloja, sekä tekee pysyväksi uskoa siitä, että kaikki tämä on normaalia ja jotenkin perusteltua sillä, että ihminen saa tästä kulinaarista mielihyvää. Mukana pyörii valtavia määriä rahaa, ja kuten monien muidenkin ilmiöiden suhteen tiedetään, menee tässä maailmassa usein raha eettisyyden edelle.

Nothing will benefit human health and increase chances for survival of life on Earth as much as the evolution to a vegetarian diet.”
– Albert Einstein

Eläinten kasvatus ruoaksi aiheuttaa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön arvion mukaan kasvihuonepäästöistä noin 18 %, eli enemmän kuin koko maailman liikenne aiheuttaa yhteensä. Toisaalta luku saattaa olla jopa 51 %, mikäli uskotaan raporttia, jossa otetaan huomioon muun muassa metsien raivaus rehun tuottoon, eläinten hengissä pitäminen, karjan hengityksen, märehtimisen ja ulosteiden mukana syntyvät kasvihuonepäästöt, eläinten teurastus ja tuotteistaminen ja tuotteiden kuljetus, säilytys ja valmistus. Yhden pihvikilon tuottamiseen hujahtaa 15 415 litraa vettä, mikä on noin kymmenkertainen määrä viljaan, soijapapuun tai muihin palkokasveihin verrattuna. Tehotuotetut eläimet syövät pitkälti samaa ruokaa, jota ihminen voisi syödä. Länsimaissa 70% viljasta syötetään eläimille ja meille kotimaahan tuodusta soijasta 95% syötetään eläimille. Eikä merien hyvinvoinnissakaan ole kehumista: loputtomasti kasvavan kysynnän seurauksena meristä kalastetaan noin 2,7 biljoonaa eläintä vuosittain, ja arvostettu tiedelehti Science onkin ennustanut merien tyhjenevän vuoteen 2048 mennessä.

Ja vaikka maapallon kohtalon murehtiminen saisi pyörittämään silmiä, kulkee lihansyönti käsikädessä myös henkilökohtaisella tasolla terveyden kanssa. Kuten jo koulun terveystiedontunneilla viimeistään opitaan, taudeista eniten kuolleisuutta meillä aiheuttaa elintasosairaudet, joissa ruokavaliolla on loogisesti olennainen merkitys. Erityisesti punaisen lihan kulutus kulkee tutkitusti käsi kädessä korkean kuolleisuuden kanssa. Kasvisruokavalio taas alentaa elintasosairauksiemme olennaisimpia riskitekijöitä, kuten kolesteroli- ja rasva-arvoja, veren sokeripitoisuutta sekä verenpainetta. Keskiverto vegaaniruokavalion onkin todettu olevan terveellisempi kuin esimerkiksi lakto-ovo-vegetaristin ja sekasyöjän ruokavaliot.

Varsinkin kouluaikoina sitä eli vahvan maitomyyttin ympäröimänä. Kaikkialla varoiteltiin, että hampaat putoavat suusta ja luut menevät poikki. Maitojulisteilla päällystetyt ruokaloiden seinät saikin pitämään itsestäänselvyytenä, ettei ilman maitoa pärjää –kuitenkin maailmassa elää miljoonia ihmisiä täysin terveinä ilman maitotuotteita. Sitä paitsi, moniko muu laji on riippuvainen toisen lajin äidinmaidosta selvitäkseen hengissä?

”Mutta eikö lihansyönti kuulu luonnollisesti ihmisten ravintoketjuun?”

Epäilen, ettei kukaan katso lehmää ja ajattele: ”tekeepä mieli imeä maitoa tuon utareista” tai ”nyt kyllä haluaisin haukata palan tuosta”. Tottakai tämä on kärjistävää, mutta kun asiaa miettii pidemmälle, ei se todellisuudessa ole kovin kaukana tästä maailmasta.

Ja mitä tulee ihmisiin biologisina olentoina; ei me syödä eläimiä raakana. Kaikki muut varsinaiset lihansyöjät tappavat lihansa, omin käsin, hampain, kynsin, nokin. Ne syövät koko saaliin: veren, suolet, suonet ja kaikki.

Entä me? Me ojennamme rahat kiltisti pyörimään tähän valtavaan systeemiin ja juoksemme pois paikalta, kun joku muu paloittelee eläimen meidän puolestamme ja pakkaa sen kauniisti, ilman verta ja suolia kauniisiin rasioihin ja pakkauksiin. Sitten me paistamme ja maustamme ne palat, jotka on peräisin eläimistä, joita meidän ei ”onneksi” ole tarvinnut kohdata silmästä silmään elävänä saatika tappaa tai nähdä kuolevan. Ennen kuin jätin itse lihansyönnin, en tullut edes ajatelleeksi, että asia mun lautasella on todella kuollut eläin. Se joskus puuhaili kuten mekin. Oli äiti. Vaikeroi kuollessaan. Sillä ei vain ollut valinnanvaraa.

Once you come to terms with why you don’t eat cats, dogs, monkeys, and dolphins, you will begin to understand why I don’t eat cows, pigs, chickens, and lambs.”

Miksi vain tietyt eläinlajit ovat meille ruokaa ja toiset lemmikkejä? Miksi me osoitamme mieltä, teemme lakeja ja rakastamme joitakin eläimiä, ja samalla olemme täysin välittämättä joidenkin toisten elämistä? Eikö siinä ole mitään omituista ristiriitaa, kun ihmiset pahoittavat mielensä ikean lihapulliin eksyneestä hevosen lihasta? ”Siis mitä, minun lihassani on eläintä!”

Me valmiissa maailmassa elävät, tänä päivänä jo vanhentuneisiin selviytymiskeinoihin jumittuneet ihmiset olemme usein kritiikitöntä, altista maaperää.
Ei eletä siinä kuvitelmassa, että toisten tappaminen ravinnoksi (kun kerta voimme saada kaikki ravintoaineet kasviperäisesti) olisi luonnollista yhä vuonna 2017.

The problem is that we humans have victimized animals to such a degree that they are not even considered victims. They are not even considered at all. They are nothing; they don’t count; they don’t matter. They are commodities like Tv sets and cell phones. We have actually turned animals into inanimate objects – sandwiches and shoes.”
– Gary Yourofsky

Jo Darwin osoitti meille, että me ihmiset olemme yksi eläinlaji muiden joukossa. Nykyään pidetään selvänä, että nisäkkäät ovat tietoisia olentoja kuten mekin. Miksi juuri laji on arvon perusta? Emmeko vastaavalla tavalla voisi asettaa minkä tahansa biologisen määreen, kuten sukupuolen tai ihonvärin arvon kriteeriksi? Ei olekaan kaukaa haettua, kun eläinoikeusaktivistit rinnastavat usein lajiin perustuvaa valikoimista seksismiin ja rasismiin. Luulisi, että yhteiskunta olisi ajan saatossa kehittynyt siihen pisteeseen, että yksilön arvon tulisi löytyä jostakin muusta tekijästä kuin itsessään mielivaltaisesta biologisesta seikasta.

There is no fundamental difference between man and animals in their ability to feel pleasure and pain, happiness, and misery.”
– Charles Darwin

Me elämme maailmassa, jossa ihminen on kaiken napa, hierarkian huippu, olennoista viisain ja erinomaisin. Huipulle hänet on nostanut joko Jumala, jonka kuvaksi hän itsensä mieltää, tai evoluutio, jonka vanhoilla tikapuilla ihminen on kiivennyt ylimmälle askelmalle. Meillä on toki ahneutta, itsekkyyttä ja hedonismia, mutta sen lisäksi ainutlaatuista tunneälyä, moraalia ja empatiaa. Meillä on käsissämme lähes kaikki ohjakset ja allamme kaikki valtaistuimet, joten kehitys kumpaankin suuntaan on mahdollista. Tottakai on selvää, ettei täydellistä maailmaa tule olemaan koskaan, eikä eläinoikeusasioissakaan ole pelkästään vääriä ja oikeita vastauksia.

Mutta ennen kaikkea on mielenkiintoista, miten elämme eläimestä etääntyneessä maailmassa, jossa eläin kohdataan vain ruokakaupan hyllyllä tai lautasella, ja jossa ihmisen ei tarvitse nähdä, mistä hänen ruokansa on peräisin. Samaan aikaan jaamme meille vieraiden lajien kanssa saman planeetan, mutta silti kuljemme rinnakkain eri maailmoissa ymmärtämättä toinen toisiamme.

Suosittelen:

»  101 – Reasons to Go Vegan – Presentation (video)

»  Cowspiracy-dokumentti (löytyy myös Netflixistä)

»  Toward Rational, Authentic Food Choices, Melanie Joy (video)

»  Vegaaniliiton sivut (paljon mielenkiintoista infoa ja mm. ilmaisia reseptivihkoja)

»  Vegaanituotteet.net (yhteen koottua listaa Suomessa myytävistä vegaanisista tuotteista)

»  Vegaanihaaste 2017 (Facebookryhmä)

»  Sipsikaljavegaanit (Facebookryhmä)

»  Animalian kosmetiikkalista (luettelo eläinkokeettomasta kosmetiikasta)

»  Tuore Hesarin kuukausiliitteen toimittajan juttu vegaanikokeilustaan

 

If people are good only because they fear punishment, then we are a sorry lot indeed.”
– Albert Einstein

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Todella hyvä postaus Aada! Oon seuraillu sua ihan ensimmäisen blogin alkuajoista tähän asti ja arvostan sua tämän postauksen luettuani vaan enemmän. Ihana että uskalsit jakaa täällä omaa arvomaailmaasi, jospa edes joku lukija tästä innostuisi lähtemään lihattomalle polulle. :)

    Nuiden sun lisäämien pointtien lisäksi mulle lähellä sydäntä on myös se epäterveellinen ja teollinen ruoka mikä meille ihmisille syötetään ja mikä tekee meidät kaikki sairaiksi ja vie meiltä energiaa keskittyä johonkin, mistä me välitetään. Lihan lisäksi on sokeriteollisuus ja viljateollisuus lääketeollisuutta unohtamatta, jotka syytävät meille suoranaisia valheita siitä, miten syödään hyvin. Kannattaa katsoa Tomi Kokon 30 päivän ihmiskoe, jos et ole sitä vielä nähnyt. Se avaa paljon silmiä myös maitoteollisuuteen liittyen. Lisäksi facebookissa on freetoxaajat ryhmä, jota johtaa Olli Posti.
    Me ollaan täysin vieraannuttu oikeasta ruoasta ja suurinosa syö pelkkää teollista leipää, maitoa ja kaupan jauhelihaa, mitkä ovat todella ravintoköyhiä ja aiheuttavat puutostiloja ja kehoon tulehdustilan. Ravintosuosituksista päättävät vain todella pieni joukko mukaanlukien Mikael Fogelholm, jotka saavat rahaa taskuunsa eri yhtiöiltä
    Viimevuosina mun silmät on avautunut monessa asiassa, lähdin pari vuotta sitten ihan viattomasti kasvissyönnistä liikkeelle juuri tuon Cow spiracy-ohjelman katottuani. :) Jostain syystä juuri suuri ilmaston muutos, ja ruokavalion poliittinen puoli raivostuttavat mua kaikista eniten!

    Tämän pitkän kommentin myötä toivotan sulle paljon tsemppiä ihanaan blogiisi ja hyvää uuttavuotta! Toivotaan että vuosi 2017 tuo enemmän kasvissyöjiä ja vähemmän lihateollisuutta. :D

    • Voi kiitos paljon sulle Heidi, ei voi muuta olla kuin otettu noin kivoista sanoista :-)
      Ja kieltämättä hirmu mielenkiintoisia ilmiöitä noikin, jotka mainitsit! Pitääpä ehdottomasti vilkaista toi dokkari. Tuntuu tosiaan siltä, että meille ikuista nuoruutta, slimmiä kroppaa ja parempaa elämää janoaville ihmisille on helppo syöttää mitä tahansa (kirjaimellisesti!). Itselle on ainakin tullut sellanen fiilis, että kaikenlaisia tarkoituksenhakuisia tutkimuksia tulee nykyään joka tuutista, ja tavalliselle tallaajalle on mahdotonta erottaa enää vakavaa tutkimusta ja kuluttajien rahat silmissä kerrottuja tutkimustuloksia toisistaan.. Komppaan sua täysin ärsytysten kanssa!
      Aivan ihanaa uutta vuotta sullekin ja kiitos vinkeistä!

  • Miten sattuikaan! :D Tänään aikaisemmin etsin tietoa eläinkokeettomasta kosmetiikassa ja siinä sivussa veganismista. Oon pesco-vege, mutta veganismi tosiaan kiinnostaa..

    Hyvää uutta vuotta!!

    • Ei vitsi, ihan tilauksesta tän kirjotin siis :D Ja ihan mahtavaa jos vegeily kiinnostaa, itse en ainakaan vois olla tyytyväisempi että tälle tielle lähdin.
      Kaikkea hyvää sullekin uudelle vuodelle!

  • Wau! Täytyy vain sanoa, että uskomattoman hienosti kirjoitettu postaus! Itse en ole vegaani (ainakaan vielä) mutta ajatuksena on ollut jo viime vuoden ajan lisätä koko ajan vain enemmän kasvisruokaa ruokavaliooni. Avasit tällä tekstillä todellakin silmiä ja otit kantaa juuri sellaisiin asioihin, jotka ainakin mulle on ainakin tärkeitä koko vegaanisuuden kannattamisessa :-) Oon ylpeä susta, että uskalsit ottaa näinkin ison asian esille hienoilla mielipiteilläsi, koska asia on tärkeä! Kiitos tästä <3

    Ps. Voisitko tehdä jonkunlaisen vegaanin ruokapäiväkirja tyyppisen postauksen? Missä kertoisit esimerkiksi viikon ajalta mitä sun lautaselta löytyy päivän joka aterialta ja miten korvaat kaikki välttämättömät ravintoaineet? :-)
    Ihanaa alkavaa vuotta 2017!

    • Voi kiitos sulle! Ihan mielettömän kiva kuulla jos mun höpinät on herättänyt ajatuksia. Pienin askelin eteneminen on kyllä varmasti tosi järkevä tapa tehä tämä muutos, tsemppiä siihen :-)
      Ja ei ollenkaan huono ajatus, voisin jotain sen suuntaista tehdäkin. Ihanaa vuotta myös sulle!

  • Voi että Aada tää oli kyllä huikea! Painiskelin itse viime tammikuusta asti juurikin Cowspiracyn nähtyäni tätä vegaaniasiaa, ja kesäkuussa sitten päätin kerrankin oikeasti tehdä jotain mikä ois samassa linjassa mun arvojen ja eettisten näkemysten kanssa. Nyt siis about 6kk vegaanina ja ehottomasti voin samaistua, että en ole katunut kertaakaan.

    Mun mielestä tämä oli aivan älyttömän hyvin kirjotettu. Onnistuit jotenkin hyvin tiivistämään ne tärkeimmät syyt vegaanisuudelle ja perustelemaan ne sopivan maltillisesti (itellä ainaki helposti menee liian tunteikkaaksi haha). Musta on aina vaikeaa, kun puolitutut kyselee syytä veganismille, niin alkaa selittämään niin syvällisesti niitä lukuisia seikkoja jotka loppujen lopuksi siellä valinnan taustalla ovat. Tulee vieläkin sellanen olo toisinaan, että voiko kukaan mun lähipiiristä oikeasti ymmärtää mun näkökulmaa ja joskus kieltämättä tuntuu vähän yksinäiseltä tämän kanssa.Oon sua jo kauemman aikaa seurannut ja tuntui melkein lohduttavalta lukea tämä sun postaus, koska se muistutti, että mulla on jotkut ihan oikeat syyt mun ruokavalioon ja että joku näin fiksu ja hieno ihminen on mun kanssa samaa mieltä, haha.

    Tulipa kauhea romaani taas… Halusinpa vaan sanoa, että lämmitti sydäntä lukea tää sun teksti. :) kiitos kun muutat maailmaa parempaan suuntaan<3 tsemppiä jatkoon blogissa ja muutenkin elämässä, ja huikeaa uutta vuotta 2017!

    • Voi vitsi, kiitos hirmusesti sulle Aino! Nimenomaan just niinkun sanoit, kun tän muutoksen myötä pääsee pois omien arvojen ja tekojen välillä hankaavasta ristiriidasta, ei vois paremmalta valinnalta tuntua.

      Ja ehdottomasti itsekin samaistun tohon tunteiluun. Varsinkin ihan alkuaikoina sitä on hirmusessa pyörityksessä omien tunteiden ja ajatusten kanssa kaiken sen uuden tiedon keskellä, kun samaan aikaan ympärillä epäillään ja ihmetellään muutosta. Oon itsekin pitänyt enemmän suutani kiinni kaikesta vegaanisuuteen liittyvästä, koska usein nimenomaan tuntuu, ettei näitä näkemyksiä ole helppo ilmaista kuulostamatta jollakin tavalla arvostelevalta tai hyökkäävältä. Mutta onhan tässä ikään kuin toisinajattelijan roolissa kyseenalaistamassa toimintaa, jota itsekin on pitänyt joskus normaalina. Ja varmasti monet vierestä katsovat saattavatkin reagoida vegaanisuuteen niin tunteikkaasti, koska se tarve pitää kiinni tutuista ja turvallisista tavoista on niin voimakas. Mutta vaikka mä itsekin alkuun tunsin olevani yksin ja sain ympäriltä epäileviä reaktioita, meni sekin ajan kanssa ohi, ja nykyään en vois olla ilosempi siitä miten hyvin mun läheiset tähän suhtautuu.

      Samoin lämmitti mun sydäntä myös sun kommentti, tällästä on ihan mielettömän kiva lukea! Tsemppiä myös sulle ja ihanaa vuoden alkua! :-)

  • Todella, todella hyvä postaus! Vaikka tietoisuus vegaaniuden hyödyistä onkin viime vuosima selvästi kasvanut varsinkin nuorten keskuudessa, ei ikinä ole haittaa levittää tietoa asiasta ja herätellä ihmisiä hieman. Jotkut ihmiset kun eivät suostu edes miettimään asioita toiselta kannalta. Itseäni raastaa todella paljon tieto maapallon tilasta, joskus sitä miettii että minkäköhänlainen maapallo meidän lapsillamme tulee olemaan elettävänä? Tällä tahdilla tuskin kovinkaan hieno.
    Ekologisista syistä aion itsekin viimeistään kotoa muutettuani ja itse ruokani ostettuani alkaa ensin kunnolla kasvissyöjäksi ja sitten, jos siltä tuntuu, täysvegaaniksi (juustosta luopuminen tuntuu pahimmalta :D ). Myös minua kiinnostaisi tuo ruokapäiväkirjasi paljon, sillä pelkään aloittelevan kasvissyöjän/vegaanin unohtavan ajatella joitakin ravintoaineita, kun muutoksensa tekee. Olisi myös kiva tietää, mitkä ruuat olivat sinulle vaikeimpia jättää pois ja miten olet ne korvannut?

    • Voi kiitos paljon! On kyllä tosi ilahduttavaa, miten ”pinnalla” vegaanisuus on tällä hetkellä mediassa ja kaikenlaisissa markkinoille tupsahtelevissa uutuustuotteissa. Toivotaan, että yhä useampi inspiroituis avoimin mielin miettimään kasvispainoitteisempaa elämää. :-)

      Innostuin itekin tosta ruokapäiväkirja ideasta, ja mielessä on pyörinytkin jo muutamia lemppari reseptejä, joita voisin ehkä jakaa. Nykyään vegeily tulee niin ”luonnostaan”, ettei alkuaikojen hankaluuksia melkein edes muista, mutta varmaankin hankalimpia henkilökohtasesti oli muissa tuotteissa tai esimerkiksi raflaruoissa ”piilossa” olevat maitotuotteet. Ja muutenkin ihan ehottomasti lihojen poisjättäminen kävi kaikista vaivattomimmin yhdessä yössä, kun taas maitotuotteiden kanssa tein muutoksen hitaammin. Mulla on niin sanotusti käynyt kuitenkin onni onnettomuudessa, koska oon syntymästä lähtien ollut kananmunalle tosi allerginen (ja pienempänä myös pitkälle listalle muita ruoka-aineita), joten tottumus ainesosien tsekkaamiseen oli jo ennestään mulla selkärangassa. Juustot ja jugurtit ei ollut kovin merkittävässä roolissa mun entisissä ruokailuissa, joten mitään suurta totuttelemista ei niiden suhteen tarvinnut tehdä, mitä nyt leivän päälle aloin laittamaan hummusta ja avokadoa jne.. Mutta ehkäpä voisin jatkaa näistä jutuista lisää sitten niissä ruokapäiväkirjan tyyppisissä postauksissa :-)

  • Moikka Aada!
    Rakastin sun blogia silloin pari vuotta sitten ja sain siitä ihan hirveästi inspiraatiota. Olin myös tosi iloinen kun näin, että olit alkanut bloggaamaan uudestaan (olinkin käynyt katsomassa sun blogia säännöllisesti, siltä varalta että sattuisit postaamaan). Nyt tämän oman vegeilyn myötä arvostan sua vielä enemmän!
    Itsellä on kohta vuosi tämän homman alottamisesta, enkä ole katunut. Syön samaa mitä muut syö jos mennään perheen kanssa sukulaisille tai perhetutuille, mutta muuten pidän kiinni omasta linjasta. Myös yksi poikkeus on ulkomailla olo. Maistan paikallisherkkuja mutta kokkaan/tilaan ravintolassa vegejuttuja. Mutta kuitenkin 80-90% ajasta syön vegaaniruokavalion mukaan. Voin todella hyvin, enkä voi mitenkään ymmärtää miten pystyin syömään sekasyöjänä kaikkea mahdollista. Rakastan vihanneksia ja kokkaan melkein joka päivä itse. Nyt kun katselee tästä näkökulmasta maailmaa, niin onhan se aika outo. Esim. ravintosuositukset. Eläinperäinen kalsium imeytyy huonommin kuin kasviperäinen, koska se muistuttaa liikaa omaamme, mutta silti kaikenmaailman maitotuotteita tuputetaan. Ja pääsyy ei edes ole se kalsium, mikä monilla tulee mieleen, vaan D-vitamiini. Saliharrastuksen myötä on tullut seurattua fitness-mimmejä somessa. Tuntuu jotenkin väärältä joka kerta kun proteiinihuumassa tunkevat jugurttia ja raejuustoa joka käänteessä vain proteiinin lisäämiseksi. Oon huomannu että just maito on se joka aiheuttaa eniten negatiivisia vaikutuksia. En koskaan itse paasaa kenellekään vegaaniudesta koska aina sitten saa kuulla kun vegaanit yrittää aivopestä kaikki (en ole muuten koskaan törmännyt keneenkään, joka tekisi niin, mutta silti monilla on se kuvitelma?). Seuraatko muuten somessa vegaaneja? Itse tykkään tosi paljon Tess Beggin jutuista, todella ihanan näköistä ruokaa, ja rento ote.
    Huhhuh tästä tulikin romaani (tai enemmänkin aivojen tyhjennys, heh!) mutta toivottavasti jaksat lukea.
    p.s. Mulla on tulossa ensi viikolla ulos what I ate in a day -video, joten saa käydä kurkkaamassa, jos haluat (linkki mun kanavalle löytyy url-kohdasta!)

    • Voi että, ihana kuulla! Vaikuttaa tosi fiksulta tavalta siirtyä vähitellen tähän vegeilyyn, mä uskonkin et vegaaniruokavaliossa nimenomaan haastetta löytyy enemmän juuri sopeutumisessa ympärillä olevien sekasyöjien joukkoon, kun taas itsenäinen arkiruokailu ja -kokkailu on hyvinkin simppeliä. Mut aivan ihanaa et oot saanu hyvää oloa tätä kautta, tsemppiä sulle tähän uuteen elämäntyyliin siirtymiseen! :-)
      Ja mitä tulee ravintosuosituksiin, niin kieltämättä niille väkisinkin pyörittelee silmiään. Ja nimenomaan mua järkyttää, miten meidät on tietämättämme opetettu hyväksymään kaikki se maitopropaganda, jonka keskellä me eletään. Harva koululainen tietää, että kouluille maksetaan tukea sillä ehdolla, että se ripustaa seinille mielikuvamainontaa maidosta. Ei olekaan ihme, että me suomalaiset ollaan kärkisijoilla maidonlipittäjissä (ja ravintosuosituksien maitoylistyksistä huolimatta: kärjessä loistetaan myös surullisesti osteoporoosi tilastoissa…).
      En kovin montaa vegaanisomettajaa ainakaan näin nopealla selailulla seuraa, mut poikkeuksena yks mun ehottomista suosikkitubettajista, Annie Tarasova.
      Mut kiitos sulle vielä kivasta kommentista ja antosaa vuoden alkua! :-)