Kutsumus hukassa?

Mikä sinusta tulee isona?

Kysymys, jota kysellään epäilemättä ihan jokaiselta lapselta ja jonka kysymistä jatketaan siihen asti kunnes on ”iso”, kunnes on löytänyt ”oman kutsumuksensa”. Pientä lasta haastatellaan lähinnä viihteen vuoksi, saadaan hauskoja vastauksia astronauteista presidentteihin. Myöhemmin, mitä enemmän ikää tulee mittariin ja mitä kauemmin selkeän vastauksen kuuluminen kestää, kysymys muuttuu yhä painostavammaksi ja alkaa tuottamaan unettomia öitä. Omalla kohdallani kysymys on ollut erityisen ajankohtainen ja suosittu, kun kesäkuussa kilistelin kuoharilaseja ylioppilaslakki päässä päivänä, jolloin kysymykseen vastaaminen joka toinen minuutti on sääntö eikä poikkeus.

image

Mutta henkilökohtaisesti kysymys on saanut aina mun pään pieneen pyöritykseen myös siksi, etten ikinä ole osannut kunnolla vastata siihen. Unelma-ammatit vaihteli pienenä (ja vaihtelee nykyäänkin) niin tiuhaan tahtiin, etten millään osaisi luetella tältä istumalta kaikkia. Ja pitkään ajattelin, että mussa on jotain vikana, kun en osaa millään keskittää kiinnostustani vain yhteen tiettyyn asiaan. Eikä ihme että oon tuntenut näin, sillä paine erikoistua on valtava. Joka puolella luodaan ihannetta kaventaa painopiste yhteen alueeseen, ja jos siitä ei ole selvillä on ”hukassa” tai ”matkalla etsimässä itseään”. Ja tämän ajatusmaailman omaksuneena luulinkin, että kyse on omasta kyvyttömyydestä tuntea itseäni.

image

Hankaluus vastata ei johtunut siitä, ettenkö ollut missään hyvä tai että kiinnostuksen kohteet olisivat puuttuneet multa kokonaan, vaan siitä että niitä oli niin paljon. Vasta lähiaikoina olen alkanut pyöritellä silmiäni aikaisemmalle asenteelleni ja kyseenalaistanut sen, että tämä laaja kiinnostuneisuus olisi muka poiskitkettävä ominaisuus. Totta kai elämän tekisi paljon helpommaksi (ja yhteiskunnan tavoitteiden mukaiseksi) jos olisi se yksi ainut intohimo, jota kohti voisi suoraviivaista mäetöntä tietä tallustella ilman välivuosia ja polulta poikkeamisia, mutta toisaalta ei ne pienet tutkimusmatkat ja virhevalinnat saa taivasta tippumaan niskoille.

image

Olen iskenyt omaan otsaani hukassa olevan leiman jo yläasteelta lähtien, kun ensimmäisiä ammatinvalintatestejä alettiin täytellä opon tunneilla ja kun ympärillä alkoi pyöriä yhä enemmän suunnitelmistaan selvillä olevia ikätovereita lääkikset ja oikikset silmissään. Viime keväänä, lukion ollessa loppusuoralla, tästä aiheutunut stressi kasvoi yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Yhteishaun päivien lipuessa eteenpäin varmalta tuntuneet suunnitelmat kerkesi vaihtumaan moneen otteeseen, ja vielä haun päätyttyäkin joinakin päivinä välivuosi tuntui omalta jutulta, ja välillä taas vietin päivät nenä kiinni psykan pääsykoekirjoissa yliopistoelämä ainoalta tuntuvana tavoitteena.

image

No, tällä hetkellä edessä häämöttää juurikin se ihana kamala breikki opiskelusta, ja tämä kuuluisa kysymys kieltämättä pyörii päässä harva se päivä. Vaikka onkin inhottavaa velloa tietämättömyydessä ja valinnanvaikeudessa, on paineistunut kiire saada unelma-ammatti selville hellittänyt ainakin hetkeksi. Pääsykoerumban keskellä sitä huomasi myös, etten todellakaan ollut yksin näiden fiilisten kanssa, ja yllättävän monella ikätoverilla onkin samanlainen vuosi edessä.

image

Toisaalta voi olla, että unelma-ammattistressi on saanut myös väistyä ihan vain välivuosistressin tieltä, nimittäin tällä hetkellä jo pelkkä tietämättömyys tulevan vuoden suunnitelmista vie niin paljon kapasiteettiä mun päässä. Tällä hetkellä kun suunnitelmat ulottuu juuri ja juuri sinne viikon päähän. No, ainakin tätä turhaa ammatinvalintastressiä on jotenkin pystynyt hellittämään, ja siitä mä oon iloinen. Totta kai välivuoden eteen tuleminen välillä turhauttaa, mutta just nyt oon kuitenkin enemmän toiveikas kuin stressaantunut tästä ympäröivästä mahollisuuksien valtamerestä, ja tuntuu myös että tää blogin kirjoittaminen tuo sopivasti sisältöä ja tekemistä kaikkien näiden ajatusten keskelle.

image

Kertokaa, onko siellä puolella muita, jotka välillä haluaisivat vain paeta takaisin päiväkotiin selailemaan kuvakirjoja poliiseista ja eläinlääkäreistä ilman mitään kiirettä vastata kuuluisaan kysymykseen vakavasti. Ja jos muita välivuosilaisia on kuulolla, niin kiinnostaisi myös tietää teidän fiiliksiä ja suunnitelmia sen viettämisestä.

signerica

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Voi että kun on tutun kuuloisia pohdintoja! Minäkin kirjotin keväällä ylioppilaaksi ja nyt on välivuosi aluillaan. Koko lukioajan mietin ja mietin, että mikä se oma ala voisi olla, mutta vieläkään en tarkkaan tiedä. Jotakin kiinnostuksen kohdetta löytyy, mutta kauhistuttaa kouluun pääsemisen vaikeus ja se, että ei haluaisi toista välivuotta enää.

    Mulla loppu kesätyöt tässä vähän aikaa sitten ja nyt ei ole oikeen mitään suunnitelmia tulevalle vuodelle.. Toivottavasti saisi vaikka töitä tässä lähiaikoina niin ei menisi ihan hukkaan tämä vapaa vuosi.

    No toivotaan että ajatukset kirkastuu tässä ennen kevättä.. (aika vaikea uskoa kun ei koko lukioaikanakaan tapahtunut edistystä) 😁

    • Hei samassa veneessä siis ollaan! Mullakin kesätyöt ohi ja nyt tiedossa on vain vähän sijaisuuksia päiväkodissa, mutta sormet ristiin tosiaan että meillä molemmilla tulis jotain vielä eteen. Ja samaistun niin sun kanssa siihen, ettei lukioaikana tullut ahaa-elämystä tulevaisuuden suhteen, vaikka yläasteella jotenkin ajattelin että se tulis itsestäänselvänä tapahtumaan :-D No, katotaan miten onnistuu tää välivuoden pohdiskelu.

  • Todella tutun kuuloisia ajatuksia, ois melkein voinu olla mun suusta! :D Valmistuin kans nyt keväällä ylioppilaaksi ja mäkin jouduin kyllästymiseen asti selittelemään lakkaisissa kuinka hain kyllä yliopistoon, mutta en ihan tosissani. Oikean pääaineen valinta oli vaan niin vaikeaa enkä halunnut viedä ensikertalaiskiintiöö😅.
    Tavallaan välivuosikin on ihan kiva, mutta mullakin suunnitelmat vähän auki vielä. Avoimeen meen ainakin kokeilemaan kursseja. Eiköhän tästä iha jees vuosi vielä tuu! Ois kiva kuulla sun välivuosikuulumisii tässä blogissa myöhemminki :)

    • Haha, ihanaa että on kohtalontovereita :D Ja toi ensikertalaiskiintiö on tosiaan vielä ihan oma juttunsa, kamalat paineet näin nuorena tietää niin tarkkaan mitä alaa kohti lähtee kulkemaan.. Avoimen kurssit kuulostaa kyllä tosi järkevältä ja hyvältä välivuositekemiseltä. Ja eiköhän, tällä hetkellä ainakin on sellanen fiilis, että tää välivuosi voi tulla olemaan yllättävän antosa ja hyvä kokemus, ja jos sitten sattuukin olemaan tylsistyttävä niin ainakin moti koulunpenkille palaamiseen kasvaa!

  • Voi vitsit samoi ajatuksii täälläkin! Mulla on vuos vielä opintoja ja sitten ammatti saavutettu, mut en haluu olla kokkina isona. Liikaa mahollisuuksia, et on aiva sekasi mitä seuraavaks! Sulla on aivan ihania postauksia ja kuvia :) Oon miettiny et millä ohjelmalla muokkaat sun kuvat/laitat filttereitä? Aiva sika kivoi! Kiivaa syksyä sulle! -Sara

    • Onneks tosiaan ei tarvii kiveen hakata ammattia, vaan mahollisuuksia vaihtaa alaa on. Mut kiinnostavien mahollisuuksien määrä osaa olla kyllä turhauttavaa :D No, onneks ei oo mikään kiire vielä selkiyttää suunnitelmia.
      Muokkailen kuvia pääasiassa Photoshopissa, mutta välillä juuri jos haluun filttereillä jotain pientä lisää kuviin niin käytössä on VSCO :-) Samoin sulle!

  • Jonkun hetken jo luulin, että oon yksin näiden ajatusten kanssa. Tarvi vaan hiukan katsella muita ja huomata, että täällähän on muitakin samassa tilanteessa. Mun tilanne tosin eroaa vielä sun tilanteesta sen verran, että oon vielä lukiossa viimeistä vuotta opiskelemassa. Tulevasta ei siis tosiaankaan mitään hajua. Välillä tuntuu, että suunnitelmat onkin ihan selkeät, mutta seuraavana päivänä sitä miettii jo toista vaihtoehtoa.. Kiva postaus ja tykkään tosi paljo sun tavasta kirjoittaa! :)

    • Nimenomaan, sitä kiinnittää helposti huomionsa pelkästään suunnitelmistaan varmoilta vaikuttaviin tyyppeihin ympärillä, mutta loppu pelissä meitä tässä samassa tilanteessa olevia onkin ihan valtavasti. Mut onneks sullakaan ei oo mitään kiirettä tän mietinnän kanssa. Mäkin koitan nyt vaan olla ottamatta turhia paineita ja katella jos lamppu syttyy jossain vaiheessa mun pään päällä. Kiitos sulle ja tsemppiä hei abivuoteen! :-)

  • Tulen nyt vähän myöhässä tänne, mutta asiaan! Olen ite toista välivuottani aloittelemassa, valkolakin sain päähäni 2015 toukokuussa enkä yhtään silloin tiennyt minne päätyisin. Abivuoden yhteishaussa hain merkonomiksi, lukion toisena vuotena syntyneen ajatuksen siitä, että ensin merkonomiksi ja sitten yliopistoon, pohjalta. Tämä ajatus ei sitten enää merkonomiksi päästyäni ollutkaan se oma juttu, kun päivittäisen koulussa istumisen tilalle tulikin ajanviettoa silloin 3,5 vuotiaan siskon pojan hoidon myötä ja aikaa tuli vietettyä myös enemmän siskon muiden lasten, 9- ja 1-vuotiaiden tyttöjen kanssa. Päätin että jätän menemättä merkonomikouluun kun se ei kiinnostanutkaan enää yhtään. Tiedossa oli välivuosi jonka aikana tulisi päättää hakeako yliopistoon lastentarhanopettajan opintoihin vaiko ammattikorkeakouluun sosionomiksi. Noh, 2015 syksyllä 2 kuukautta päiväkodissa niin pienten 0-2 vuotiaiden kuin 2-5 vuotiaiden ryhmässä syntyi päätös tulevaisuudestani: kyllä minusta sosionomi tulee. Tämän vuoden haussa ei pisteet vaan riittäneet, täytynee hakea ensi kevääksi todistukset lukivaikeudestani ja minua vaivaavista ahdistus- ja paniikkikohtauksista. Kyllä se tulevaisuus siitä hahmottuu, siitä olen varma! :)

    • Niin kiva et jaot omia kokemuksias, ei ollenkaan liian myöhäistä! Ja jotenkin tosi huojentavaa kuulla tällästä. Hyvä muistutus siitä, ettei minkään valinnan tarvitse olla kiveen hakattu. Ja itseasiassa oon itekin nyt päiväkodissa sijaistellessani huomannut, kuinka paljon rakastan tehdä töitä lasten kanssa, ja vaikka aiemmin oon ehkä työntänyt sivuun ajatusta tästä alasta, oon nyt kokoajan enemmän kallistumassa kasvatustieteiden puolelle. Ja just tän takia välivuosi on tuntunut enemmän kuin järkevältä valinnalta, kun on mahollisuus kokeilla erilaisia duuneja ja sitä kautta päästä vähän enemmän selville siitä, mikä olis se oma juttu (tai mahollisesti mikä ei todellakaan ole).
      Tsemppiä sulle ens hakuihin! :)

  • Törmäsin vasta äskettäin tähän blogiin ja pakko sanoa, että kirjotat ihanalla tavalla! Mullakin nämä pohdinnot pyörii päässä ja mukava kuulla että kohtalontovereita löytyy!

  • Kommentoin tähän nyt kyllä ihan myöhässä! Mulla on jotain hämäriä muistikuvia, että olisin lukenut tän aikaisemmin mutta nytpä luin uudelleen. Mulla on menossa nyt toinen välivuosi ja nuo ajatukset tulevaisuudesta on välillä tietty jopa ahdistavia. Vaikka mulla onkin ollut mielessäni selkeä unelma ammatista, niin sen tavoittaminen ei ole onnistunut kovasta työstä huolimatta. Nyt alkaa siis käydä mielessä jo myös se, että pitääkö sitä hellittää otetta monen vuoden haaveista ja antaa mahdollisuus myös jollekin aivan uudelle vaihtoehdolle, mitä en oo keksinytkään.

    Ja kuten sanoit, yllättävän moni on tässä samassa tilanteessa! Aika hurjaa oikeastaan!

    Tykkään sun kirjotuksista ja kuvista! Tosi inspiroivia!

    • Ei oo ollenkaan myöhäistä, vertaistuki on vieläkin oikein tervetullutta! :D
      Mut voi ei, voin vaan kuvitella kuinka turhauttavaa on olla välivuodella vaikka tietäis tarkalleen mitä sen sijaan haluis olla tekemässä. Toivottavasti sulla onnistais seuraavalla kerralla, tsemppiä hirveesti!
      Ja kiitos paljon, ihana kuulla :-)