Hyvä vuosi

Mulle rakettien pauke ja lähtölaskenta uudelle vuodelle on aina ollut enemmän taakse päin katsomista kuin itsekuria tihkuvien lupausten ja niskasta kiinni ottamisen aikaa. Totta kai uuden vuoden startatessa vallitsee tietynlaista toiveikkuutta tulevasta, mutta sitäkin enemmän pysähtymistä ja kiitollisuutta sen äärellä, mitä kaikkea edellisvuosi on antanut. Mulle on kehittynyt pieneksi perinteeksi hyvästellä päättynyt vuosi tiivistämällä sen parhaat palat kuva-albumiin, mikä on toiminut tosi otollisena hetkenä käydä muistoja läpi (ja lieventää mun pientä ahdistusta konkreettisten kuvien puutteesta tän kaiken bittiavaruuden keskellä).

Ennen tänkertaista albumin kokoamista en edes hahmottanut, kuinka hyvä viime vuosi oikeastaan olikaan. Se päihitti helposti vuoden 2015, joka mulla henkilökohtasesti hajos käsiin kuin halpa sateenvarjo. 2016 oli kaiken kaikkiaan vuosi, joka tulee aina selkeesti erottumaan muista, vaikka parempiakin on aivan varmasti vielä tulossa. Toki ne kuuluisat lukiolaisten eväsretket koulun juhlasalissa toi viime kevääseenkin omat mausteensa, ja hetkittäin sitä tuns suorittavansa elämää sen sijaan että olis elänyt sitä. Senkin edestä oli onneksi kuitenkin elämää täynnä olevia hetkiä, ja esimerkiksi kesällä olin onnellisempi pitkiin aikoihin.

Vuonna 2016 mä sain heittää karkkeja rekan kyydistä ja pistää mustavalkosen lippiksen päähän. Sain tutustua huippu hyviin tyyppeihin, joiden myötä sain kourallisen lisää tärkeitä muistoja. Matkustin vuoden päivien aikana enemmän kuin koskaan, ja sain taas huomata, miten antosaa ja piristävää pienen etäisyyden ottaminen tuttuihin maisemiin ja rutiineihin voikaan olla. Aloitin ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen ajanjakson ilman koulua rytmittämässä mun arkea, ja sain tehdä töitä monissa erityylisissä paikkoissa ja tehtävissä. Mut ennen kaikkea tää vuos oli mulle latautumisen aikaa ja pysähtymistä. Mulla oli vihdoin käsissäni myös aikaa asioille, joita olin joutunut työntämään sivuun opiskelun tieltä: luin mielettömän hyviä kirjoja, maalasin varmaan enemmän kuin koskaan ja herätin myös tän blogin eloon pitkästä aikaa.

Vuosi 2016 muistutti kantapään kautta mulle myös monista tärkeistä jutuista, jotka haluan pitää mielessä tätäkin vuotta varten. Tässä muutamia.

Niin usein ikimuistosia ja hyviä hetkiä edeltää pieni epämukavuuden kynnys. On kestettävä se alkukankeus, on uskallettava ottaa riski, heittäydyttävä. Ilman ikävää ei ole mukavaa, ja jos valitsee aina turvallisimman reitin on kaikki usein pelkkää tylsän tasapaksua tallaamista.

Mikään ei oo niin helpottavaa ja parantavaa kuin rehellisyys ja aitous. Se, että myöntää etenkin itselleen oman rajallisuutensa, pyytää apua ja on rohkeesti oma kömpelö ja virheitä tekevä itsensä.

Vaikka mieleen juurtuneet arvot toisten kunnioittamisesta ja arvostamisesta on mielettömän tärkeitä, pitää muistaa puhua myös itselleen tällä samalla ystävällisyydellä. Pahimmillaan päivästä toiseen joutuu omassa päässään kuuntelemaan musertavaa kritiikkiä niin, että se valtaa tilaa kaikelta elämiseltä. Parhaimmillaan taas tää kyseinen puheensorina kantaa ja ohjaa hankalimpien esteiden yli, antaa rakentavia ohjeita ja muistuttaa kolikon kiiltävämmästä puolesta. Sitä kritiikin laukomista kukaan muu ei kuule eikä näe, mutta silti se saattaa olla jopa vaurioittavampaa kuin jonkun toisen huutelemat ilkeykset. ”En mä pysty tähän”, ”Mä oon paljon huonompi kuin muut”, ”Mä en oo tarpeeksi kaunis/taitava/lihaksikas”, esimerkkejä riittää. Siinä missä muiden päähän ei voi tunkeutua ja muiden mielipiteisiin itsestä ei pysty niin vaan vaikuttaa, on aina mahdollista muuttaa tätä omassa päässä kuuluvaa äänensävyä.

Elämän arvet on ikuisia. Niiden ympärille on vaan opittava kasvamaan, niin kun juuret asfaltilla; on muokattava itseään halkeamien mukaan. Itselleen ei pidä olla liian armoton, on osattava antaa anteeksi, on opittava elämään omien kipukohtien kanssa. Muuten taakka on liian suuri. Ja niin kliseistä mutta totta –virheistä oppii, ja ilman koettuja kipuja en ainakaan itse olis tällänen kuin just nyt.

Juo vettä, hengitä syvään, ota kolme askelta eteen päin ja kaksi taakse. Katso kokonaisuutta värien kanssa, ei oo pelkkää oikeeta ja väärää, kaunista ja rumaa, leveetä hymyä ja täyttä itkua. Aina ei tarvitse olla onnensa kukkuloilla, kaiken ei tarvitse olla aina kivaa eikä kaikessa tarvitse olla aina hyvä.

Käy lenkillä silloin, kun ulkona on auringonlasku. Unelmoi niin lujaa, että haaveet toteutuu. Kuuntele mahollisimman paljon musiikkia. Kirjoita. Naura, itke ja naura taas uudestaan. Luo uutta. Pidä ystävät lähellä. Ole luottavainen ja malta odottaa. Ole ylpeydellä keskeneränen ja älä ota kaikkea niin vakavasti.

Tänä vuonna oon toiveekkaampi kuin moneen rakettien loisteen jälkeiseen aikaan oon ollut. Ja vastoin alussa sanomaani mulle tyypillistä tapaa aloittaa vuosi, tää tammikuu toi mukanaan myös uusia tuulia ja jopa vähän tavotteellisempia suunnitelmia. Päinvastoin kuin mun ensimmäinen välivuoden puolikas, on mun keväässä kaiken syksyn epätietoisuuden sijaan tavoite ja sitä kohti tarkka suunnitelma. Nimittäin loppuvuodesta täytin kalenterin lukusuunnitelmalla ja starttasin valmennuskurssin kohti psykan pääsykoetta, ja tällä kertaa ei oo enää ylppäreiden jälkeistä uupumusta taakkana, vaan sen tilalla asenne ja motivaatio, jotka ei vois olla korkeemmalla.

Kiitos ja hyvästi 2016.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Moi Aada! Mä oon niin pitkään halunnut tulla kommentoimaan ja kertomaan, miten paljon mä ylipäätään sun blogista tykkään, mutta tää postaus kolahti muhun jotenkin ihan erityisesti, joten nyt on just sopiva hetki siihen. Jo vuosia sitten luin sun vanhaa blogia ihan huumassa, joten olin super innoissani löytäessäni tieni tähän uuteen osoitteeseen. Ja voi vitsi, en osaa sanoa mitään muuta kuin wau! Muutama vuos kehitti ihan hurjasti ja nyt on ihan uudenlainen ja ennen kaikkea aito ote tähän hommaan, sitä on todella ilo katsella.
    Sun kirjoitustyyli on ihanan tunnistettavaa ja vaivatonta, kuvia unohtamatta. Ne on aivan mielettömiä! Kuitenkin ehdottomasti parasta on se fiilis ja olemus mikä sieltä ruudun takaa välittyy, en takuulla oo ainoa joka on täältä inspiraatiota saanut! Oot onnistunut herättämään hurjan paljon erilaisia ajatuksia, se on tosi arvokasta.
    Et tiedäkkään miten paljon oot vaikuttanut muhun, enkä itsekään olisi uskonut miten paljon voisi irti saada yhdestä blogista. Tahtoisin siis vaan kiittää tästä kaikesta ja toivottaa sulle ihan kaikkea hyvää! <3

    • Voi vitsi, kiitos hirmusesti Iina sulle! Miten voikaan piristää kommentti näin paljon. Erityisesti mun sydäntä lämmittää et mun höpinät täällä on oikeesti saanut jonkun muunkin ajatuksia heräämään. Ei näin ihanista sanoista voi olla kun otettu!
      Kaikkea hyvää myös multa sinne sulle, ja ihanaa, opettavaista ja antosaa vuotta 2017!